Kaupungistuminen tulee, halusimme tai emme!

Yksi tämän hetken megatrendeistä on kaupungistuminen. Juuri nyt tuntuu, että siihen törmää aiheena joka paikassa. Katsantokanta tosin on eri ulkomailla ja kotimaassa. Harvaanasutussa Suomessa puhutaan paljon maaseudun tyhjenemisestä, mikä esimerkiksi Keski-Euroopassa ei ole lainkaan niin kiinnostavaa.

Tällä viikolla Kiinkon seminaarissa keskustelimme kovasti kaupunkien kilpailukyvystä, erikoistumisesta ja siitä miten kaupungin keskustan elinvoimaisuutta mitataan. Mielenkiintoisia kysymyksiä kaikki. Kaupunkien strategiat ovat hiukan erilaiset riippuen siitä, missä niiden painopisteet ovat. Kuulimme todella mielenkiintoiset puheenvuorot matkailijoiden Alavudesta (voit lukea Tuurin kyläkauppa), teollisuuden Äänekoskesta (aiemmin aina sanottiin sellutehtaista, että raha haisee) sekä yliopistokaupungista Jyväskylästä (ilman Seminaarinmäkeä olisi Jyväskylä ihan toisenlainen).

Kaupungit myös kilpailevat keskenään: asukkaista, yrityksistä, teollisuudesta, oppilaitoksista, hankkeista, rahoittajista. Tuo kilpailu näkyi MIPIMissä, joka yksi maailman suurimmista kiinteistöalan tapahtumista, lähes kilpavarusteluna. MIPIM järjestettiin perinteiseen tapaan Ranskan Cannesissa maaliskuussa ja keräsi 26 000 osallistujaa yli 100 eri maasta. Pelkästään Suomesta osallistujia oli yli 300. Kaupungit olivat todella näkyvästi esillä tapahtumassa omilla osastoillaan ja seminaariohjelmillaan.

Kiersin katselemassa lukuisien kaupunkien osastoja ja yksi näyttävimmistä oli Moskovan esittely. Toteutus oli tehty cave-tyyppisellä ratkaisulla, jossa pohjalla oli kaupungin kartta ja kolmella sivuseinällä tuli lisätietoa. Värit, valot ja kuvat liikkuivat ja esittelivät kaupunkia, oli mm. puistoja ja liikuntarakentamista. Kyllä Helsingin kaupungin pienoismalli vähän vanhoine tietoineen jäi kauas tuosta toteutuksesta.

Kaupunkien pienoismalleja, jotka suurimmillaan olivat monen neliön kokoisia, oli lukuisilla osastoilla. Suurimmaksi osaksi pienoismallit olivat toteutettu todella hyvin ja niiden avulla kaupunkien kehityshankkeisiin oli helppo tutustua. Valot ja liikkuvat elementit olivat myös käytössä. Luulen, että näillä ratkaisuilla haluttiin vakuuttaa rahoittajat eikä satunnaista koulutusorganisaation edustajaa.

Kaupungistuminen oli esillä myös seminaareissa ja siellä se nähtiin enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Kaupungeilla on suuri merkitys niin kestävän kehityksen kuin inhimillisen hyvinvoinnin tukemiseen.

Tämän hetken trendisanoja on Smart City, josta on keskusteltu jo jonkin aikaa. Siitä, mitä se tarkoittaa on monenlaisia ajatuksia. Haetaan esimerkkejä ulkomailta, puhutaan Kööpenhaminasta ja Vancouverista. Yhden käsityksen aiheeseen tulevat saamaan myös Kiinkon ja Tampereen yliopiston KiRa EMBA -koulutuksen osallistujat, jotka kuulevat toukokuussa Hong Kongissa paikallisten suunnittelijoiden näkemyksen asiaan.

Kaupungistumisen keskusteluissa nousee esiin usein eri sukupolvet - mitä milleniaalit odottavat ja entä mitä Z-sukupolvi. Ja kun näistä puhutaan, niin digitaaliset ratkaisut ovat helposti keskiössä. Mutta kuuntelemalla nuoria saamme varmasti uusia ajatuksia ja ideoita ja entistä parempaa kaupunkiympäristöä.

Keskustelu tulee jatkumaan niin Kiinkon koulutuksissa kuin muuallakin. Erään MIPIMin puhujan sanoja lainaten ”city is the new nature”.

Anu Karvonen

Anu toimii liiketoimintajohtajana rakennuttamisen ja kiinteistöliiketoiminnan alueella. Rakentaminen ja remontoiminen kuuluvat vapaa-ajallakin Anun ohjelmiin. Vanhassa talossa riittää tekemistä. Jos aikaa koirien ja remontoinnin jälkeen jää, niin se menee matkailuun.