Parasta (työ)elämässä?

Parasta mitä elämä voi mahdollistaa on jaettu visio. Tähän ajatukseen törmäsin systeemisen johtajuuden kurssilla. Jo ihan oman työelämän vaiheisiinkin heijastettuna tuntui heti, että tuossa on totuutta. Jaettu visio, yhdessä ajattelu – what is not to like.

Jaetulla visiolla tarkoitetaan yhdessä luotua visiota. Visiota, josta jokainen löytää itsensä, joka resonoi. Usein itse visio tai tavoite on toki jo olemassa, kun matka alkaa, ja fiilikseen vaikuttaa paljon myös, miten matkasuunnitelmat tehdään ja minkälaisen porukan kanssa matkustetaan.

Yhteisen tavoitteen taika

Olen itse saanut kurkistella yhteistä matkantekoa omien kokemusteni lisäksi myös tehdessäni tutkimusta allianssiprojekteista.

Allianssiprojektit ovat rakentamisen eri osapuolia yhdistävä toimitustapa, jota on Suomessa käytetty ennen kaikkea suurten infraprojektien sopimusmallina. Leimaa-antavaa mallille on panostus alkuvaiheessa yhteisen tavoitteen määrittelyyn. Sopimuskumppaneilla on tosiaan yhteinen eri mittareilla ilmaistu tavoite, joka konkretisoituu myös voiton- tai tappionjakona. Mahdolliset ongelmat on ratkaistava yhteisen pöydän ääressä. Yhteisen tavoitteen taika näkyy siinä, että lähes poikkeuksetta allianssiprojektit pääsevät tavoitteisiinsa tai ylittävät ne. Jotain niissä siis tehdään oikein.  

Kenen kanssa ja miten ratkaisevat

Yhteisen tavoitteen ja sitä kuvaavien mittareiden määrittelyn lisäksi jo heti allianssiprojektien suunnitteluvaiheessa panostetaan oikeanlaisen, yhteensopivan ja toisiaan täydentävän tiimin kokoamiseen sekä yhteisiin ja yhtenäisyyttä rakentaviin toimintatapoihin. Yhteistyötaitoja ja tiimissä toimimista testataan ja yhteistyökulttuuria rakennetaan systemaattisesti. Yhteistä matkaa tehdään hyvällä porukalla ja fiiliksellä, ja mahdolliset ongelmat ladataan pöytään nopeasti ja avoimesti. ”Hankkeen eduksi” on ilmaisu, jonka usein kuulee alliansseihin osallistuvien suusta.  

Yksilöä tässä mallissa houkuttaakin juuri samaan hiileen puhaltamisen tunne. Omaa ammattitaitoaan voi käyttää juuri siihen mihin se on tarkoitettu. Ei tarvitse vilkuilla epäluuloisesti olkansa ylitse muiden kotiinpäin vetämisen varalta eikä raastuvassa tosiaankaan tavata, vaan kaikkia yhdistävässä Big Roomissa. Opitaan yhteistä ongelmanratkaisua ja toisten tarpeita kunnioittavaa suhtautumista. Henkilökohtainen tiimityötaitojen oppimiskäyrä on jyrkkä. Useiden kymmenien toteutusten jälkeen toimintatavat ovat alkaneet heijastumaan jo koko alan kulttuuriin.

Yhteisestä tekemisestä yhteiseen näkemiseen

Allianssikulttuuri on yhteen hioutuneen porukan samaa tavoitetta toteuttava yhteistyökulttuuri. Voisiko seuraava askel siitä olla tulevaisuuteen kurkottava yhteisen näkemisen kulttuuri? Innovaatioita tuottava, luovuutta ruokkiva, jaetun vision kulttuuri.

Systeemisen johtajuuden kurssilla puhuttiin siitä, miten yhdessä ajattelu moninkertaistaa mahdollisuudet. Toki, sillä yksin osaan ajatella vain omalla tavallani, omista tulokulmistani ja historiani värittämänä. Luovuutta sen sijaan ruokkii kurkistaminen omien ympyröiden ulkopuolelle. Ryhmässä sen edellytyksenä on mm. hauraan puheen kestäminen – ja uskaltaminen. Ideoiden esiintuominen, jo silloin kun ne eivät vielä osaa vastata kaikkiin kysymyksiin. Hauraan puheen lisäksi ideat voivat sisältyä myös pienimuotoisesti ja hiljaisesti sanottuun. Esa Saarinen ilmaisee tämän niin hienovaraisen syvällisesti: ” Merkityksellisimmät ajatukset voivat olla lähes kuiskaavia. Ne eivät pidä itsestään niin suurta numeroa, vaan suosivat hiljaisempaa ilmaisua”. Voisiko siis avain yhteiseen näkemiseen ollakin kuuntelemisen hienosäätö korkeammalle taajuudelle?

Matka alkaa jaetusta visiosta ja päättyy – minne vaan

Vaikka olen juhlinut tässä kirjoituksessa määriteltyihin tavoitteisiin pääsemistä mm. jo alkumatkasta sovitun jaetun vision ja yhteistyötä tukevien toimintamallien avulla, ajattelen kuitenkin myös niin, että mitä pidemmälle ja visionäärisemmin tulevaisuuteen kurkotamme, sitä vähemmän voimme tietää mihin päädymme. Ja hyvä niin, sillä tie mutkittelee ja käännöksiin tulee olla ajatuksissa joustovaraa, jotta voidaan poimia mukaan matkan varrella eteen tulevat mahdollisuudet.

Jos jaettu visio on parasta mitä elämä mahdollistaa ovat varmasti sekä lähtökohta että matkan päässä häämöttävä kangastus visiosta innostavia. Ehkä kuitenkin merkityksellisimmät visiomatkat ovat olleet sellaisia, jossa myös itse matkanteko on ollut haastavaa ja palkitsevaa sekä matkaseura mieleenpainuvan inspiroivaa ja kannustavaa.

Parasta elämässä? Kaikki tuo ja varsinkin Elämä itse :)

*****

Jaana Lehto toimii Kiinteistöalan Koulutussäätiön rehtorina ja kehitysjohtajana.

*****

Inspiraation lähteitä

Lehto A., Aaltonen K. (2021): Cultural change in the Construction Industry. Journal of Modern Project Management. Jan/April 2021. vol 8, num 3. p. 101–111.

Systeeminen johtajuus toimintakulttuurin uudistajana koulutuksen osallistujat ja opet: Helena Kuusisto-EK (Metropolia), Veijo Hämäläinen (TAMK), Barbara Malmström (Novaspectra). Kevät/Syksy 2021.

Esa Saarinen: Filosofia ja systeeminen ajattelu – luento 1/8 2021

Aiempiin blogeihin