Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi leventää

Miltä sinusta tuntuu ajatus siitä, että koulu ei lopu koskaan, emmekä koskaan valmistu? Aina vaan pitää tai saa opiskella lisää ja oppiminen on elinikäistä. Yksi kai ahdistuu, toinen innostuu, ja joku kolmas toteaa tilanteen ja sillä mennään. Valmistaudutaan osaamaan isolla pensselillä, päivitetään osaamista pienemmällä siveltimellä, uudistetaan osaamista ihan eri väreillä. Kirjavin taulu syntyy, kun uusi oppi yhdistyy jo opittuun ja koko elämä on jatkuvan oppimisen palapeliä.

Oppimisen T-hattu mies tunnetaan jo 90-luvulta, mutta on aina vaan nuori ja itseään uudistava

Miehellä on kuvassa pitkät substanssijalat ja leveä hattu, jolla oma osaaminen yltää ja yhdistetään toisten osaamiseen. Jalkoja ja päätä on voimistettava toki koko ajan, jotta ajantasainen osaaminen voi resonoida toisten osaamisen kanssa.

Oivallus 2012

Tilanne on tunnistettu ja tunnustettu opetushallintoa myöten. Toisella asteella aikuisia opiskelijoita on enemmän kuin nuoria. Vielä joku aika sitten huomioitiin vain tutkinnot, nyt myös osatutkinnot ja seuraavaksi varmaankin tutkintoa pienemmät mikro-osaamiset. Onneksi niin, sillä juuri sitähän tuo jatkuva osaamistarpeiden muutos vaatii. Pieniä nopeasti toteutettavia kokonaisuuksia silloin kun osaamista päivitetään. Suuremmat kokonaisuudet tai ihan kokonaiset perustutkinnot sopivat tilanteisiin, joissa osaaminen tulee uudistaa. Ja kyllä näitäkin tilanteita varmasti monen elämänkaareen mahtuu, ammattien sisältö muuttuu ja alaa vaihdetaan. Substanssijalat voimistuvat.

Ilmiö ja tarve on jo niinkin suuri, että perusteilla on uusi Jatkuvan oppimisen palvelukeskus yhteistyössä OKM:n ja TEM:n kesken. Yksikkö koordinoi ja Kiinkon tyyppisten toimijoiden roolina on olla osaamisen päivittämisen ja uudistamisen mahdollistajina.

Toinen tulokulma asiaan on opiskella mahdollisimman laaja perustutkinto. Jopa poikkitieteellinen. Ideana saada niin leveä ”yleissivistys” opiskeltavaan alaan, että pohjaa on, vaikka ammatit tai osaamistarpeet muuttuisivatkin. Ja siihen päälle rakennetaan pienemmillä osilla ajankohtaisuutta.

Kolmas koulukunta vannoo metataitojen nimeen. Niillä yhdistetään ajattelua ja tekemisiä, johdetaan omaa itseä. Ja sitä tuossa kuvassa edustaa leveälierinen hattu. Tunnetaitoja, itsejohtamista, kykyä luoda yhteyksiä ihmisten ja heidän osaamisensa välille, elämänkoulun oppimiskokonaisuuksia. Metataidot ovat niitä taitoja, joita tulevaisuuden työtaitoja koskevat raportit hehkuttavat. Korona viimeistään teki noista tulevaisuus taidoista myös tätä päivää. (https://www.kiinko.fi/blogi/osaamisen-kehittaminen/complex-problems-demand-versatile-thinking)

Tunteista, oppimisesta ja organisaation menestyksestä

Tampereen yliopiston tuleva Jatkuvan oppimisen professori Päivi Hökkä toteaa jatkuvan oppimisen olevan ehdoton selviytymisstrategia tänä päivänä ja tunteiden auttavan siinä. Se on sitä niin yksilölle kuin organisaatiolle, missä mahdollisuus jokaisen ilmaista itseään ja kehittyä omassa ammatillisessa identiteetissään luo perustan uudistumiselle.

Esa Saarisen tutkimusryhmässä, jossa luotiin mittaristoa menestyvälle ja oppivalle organisaatiolle, todettiin systeemiälykkään organisaation menestyvän rakenteista riippumatta! Systeemiälykäs organisaatio on myös luonnostaan jatkuvasti oppiva. Oleellista on systeeminen älykkyys, jonka ilmenemismuodoissa – havaintokyvyssä, positiivisessa asenteessa, ajattelevaisuudessa, rakentavassa toiminnassa, sanattomassa yhteydessä, innostuvassa mielessä, viisaassa toiminnassa ja aikaansaavuudessa on perustana varmasti myös paljon tunneälyä ja selkeä yhteys nk. tulevaisuustaitoihin.

Pedagogiikka yhdistää elämänkoulun ja koulun

Itse suoritin keväällä Hyväksytty hallituksen jäsen -koulutuksen. Mihin kategoriaan mahtaa kuulua hallitustyöskentelyn opetteleminen siinä vaiheessa, kun koko työuran on ollut jossain luottamustehtävässä ja usein juuri hallituksessa? Varmaan siihen kategoriaan, jonka hetki olisi ollut jo aikaa sitten. Mutta uskon, että toimiminen hallituksissa on muodostanut hyvän tarttumapinnan näille opeille. On mihin peilata ja se on tärkeä osa oppimista

Ainakin ne teistä, jotka olette osallistuneet Kiinkon pitkiin ohjelmiin tiedätte mistä puhun, koska usein oppimispäiväkirjat ovat oleellinen osa opitun reflektointia ja niissä peilataan opittua elämänkokemukseen. Omien ajatusten jakaminen muiden kanssa taas mahdollistaa opitun laajentamisen suhteessa muiden elämänkokemukseen.

Metataitoja opetellaan elämänkoulussa, mutta yhä enemmän myös koulussa. Lapsille opetetaan tunnetaitoja, nuorille ammattiin valmistuville vaikkapa systeemien ymmärtämistä. Enemmän kuin opetussisältöjä se on kuitenkin juuri pedagogiikkaa – se miten opitaan valmentaa parhaassa tapauksessa myös tärkeitä yhdessä tekemisen ja ajattelun, reflektoinnin ja oman osaamisen muiden osaamiseen yhdistämisen taitoja.

Leventäminen nuorentaa

Paineita valmistumisesta ei kuitenkaan kannata ottaa, sillä emme me valmistu sen enempää koulusta kuin elämänkoulustakaan. Koko matka on jatkuvaa oppimista – koulun lisäksi ihmissuhteet, harrastukset, työ, elämän iloiset ja surulliset värit - onneksi. Matti Alahuhdan positiivista asennetta heijastavin sanoin ”Itsensä kehittäminen on koko elämän mittainen mahdollisuus”.

Vaikka elämää ei voi pidentää, voi otetta omaan elämäänsä leventää osaamistaan uudistamalla. Ja uudistuessaanhan nuorentuu! Ainakin näin ikuisena opiskelijana haluan niin uskoa.

Inspiraation lähteitä

Systeemiälykäs organisaatio menestyy – rakenteista riippumatta. Aalto-yliopiston uutisia 27.7.2021

Suomen ensimmäinen jatkuvan oppimisen professori sanoo, että tunteet auttavat oppimisessa: ”Tunteet kuuluvat työpaikalle”. Yle-uutiset 20.5.2021

Kirjoittajan muihin blogeihin: https://www.kiinko.fi/blogi/kirjoittajat/jaana-lehto