Auttaisiko konstellaatio, kun maailma on VUCA ja MEME?

Aina ei tiedetä edes kysymystä, mutta ratkaisu pitäisi löytyä. MEME = monimutkainen, epävarma, moniselitteinen, ennustamaton. VUCA = volatile, uncertain, complex, ambiguous. Mitä pitäisi tehdä, kun lineaarinen ajattelu tai hierarkkinen malli ei tuota tulosta, eikä todellisuus suostu prosessikaavioiden muotoon? Kun samaan aikaan organisaatioissa toimii sekä yksintyöskentelystä ja autonomiasta nauttivien heimo, että yhdessä työskentelyn ja asioiden jakamisen parissa viihtyvät? Kun merkityksellisyyden arvo nousee, mutta selkeän kuvan muodostaminen vaikeutuu?

Tulevaisuuden työn tutkijat ennustavat maailmaa, jossa edessämme on työn radikaali muutos. Ajattelumallit muuttuvat sekä yksilö että organisaatiotasoilla. Metataidossa korostuvat monipuoliset ajattelutaidot, mutta myös yhdessä tekemisen, muutokseen sopeutumisen ja itsensä johtamisen taidot.

Pitkälti tunnetaitoja, joiden perustana Brené Brown rohkeaa johtamista käsittelevässä kirjassaan, toteaa olevan omien tunteiden tuntemisen - periaatteella voit ymmärtää toisia vain siihen pisteeseen asti kuin ymmärrät itseäsi. Muuten hyvä, mutta itsensä oppiminen, kun vaan on niin kovin vaikeaa ja tuskallistakin. Vertaus sipulin kuorimiseen ohut kuori kerrallaan on enemmän kuin osuva. Voisiko oppimista kuitenkin avittaa tässäkin asiassa kokemuksellisilla menetelmillä?

Syvemmälle itseen johtaa korkeammalle

Oivalluksiin tarvitaan ajattelua, mutta syvällisimmät oivallukset tulevat kokemuksellisesta oppimisesta ja tunnekokemuksista. Pintaa raapaisevista oppimisen särövaikutuksista. Niinpä erilaiset kokemukselliset menetelmät ovat löytäneet tiensä osaksi koulutuksia. Tästä esimerkkinä systeemisen konstellaation ja systeemisen johtamisen idea, joka on jo joidenkin oppilaitostenkin opetusohjelmissa yhtenä keinona oppia myös tunnekokemuksen kautta systeemeistä. Siinä systeemiä pyritään tarkastelemaan syvällisemmin. Mitä se on syönyt? Mistä ainesosista systeemin ja sitä kautta yhteisön kulttuuri koostuu? Mielenkiinnon kohteena ovat ennen kaikkea asiat, joista ei puhuta tai puhutaan vain piiloviestein. Ideana tuoda pintaan ne näkymättömät dynamiikat, jotka itse asiassa estävät organisaation kehittymisen uudelle tasolle.

Systeeminen johtaminen perustuu systeemiseen ajatteluun, Peter Sengen 5th Dicipline yhtenä perusteoksena. Systeemisen ajattelun suomalaisia majakkahahmoja on Esa Saarinen, joka tuo systeemistä ajattelua lempeästi inhimilliselle tasolle ”Mummiteeseissään”. Siinä missä teoriakielellä puhutaan holismista ja emergenssistä, mummi näkee miten: ”Kokonaisuus on tärkeämpi kuin minä sen yksittäisenä osana. Eli voisiko ajatella, että en ole mikään universumin keskipiste. Ei siis kannata olla korskea. Elämän ihmeet syntyvät asioiden yhdistyessä ylemmänasteisesti”. Systeemiä tutkittaessa ollaan kiinnostuneita juuri tuosta kokonaisuudesta, mikä siihen ja siinä vaikuttaa, miten se pikkuhiljaa tai nopeasti ajan oloon muuttuu, miten asiat yhdistyvät ja ihmeitä tapahtuu.

Sitten konstelloimaan

Systeemiä voi opiskella käsitteillä, mutta itse ymmärrän sitä paremmin käytännön demonstraatioiden kautta. Vaikkapa näin. Osallistuin systeemisen johtajuuden koulutukseen, jossa heti ensimmäisenä päivänä tehtiin konstellaatio, virtuaalinen sellainen. Seisoimme avattarina huoneessa, jonka keskellä olevalla matolla oli toisessa ääripäässä yksintyöskentelyä ja toisessa yhdessä työskentelyä symboloiva muoto. Meidän tuli sanoa mihin oma avattaremme sijoitetaan. Sijoitin itseni aika keskelle, kuitenkin yhdessä työskentelyn puolelle ja sitä kohti katsoen. Ihmettelin, mistä johtui lievä surumielisyyden tunteeni ja oivalsin, että olin kääntänyt selkäni yksintyöskentelylle. En vain niille ihmisille, jotka sinne puolelle sijoittuivat, vaan myös sille osalle itseäni, joka nauttii yksintyöskentelystä. Oikeampi paikka avattarelleni olisi ollut rennosti yhdessä työskentelyn symboliin nojaava ja siitä voimaa saava, mutta myös hyväksyvin ja arvostavin silmin yksintyöskentelemistä katsova virtuaaliminä.

Jatkoimme kohti aitoja organisaation ongelmatilanteita, joissa on vaikkapa useita ristikkäisiä intressejä. Vaikka emme avattarina aina tienneet mikä oli roolimme, ihmeellisesti tilanteet avautuivat tarkasteltaviksi ja ehkäpä usein siitä löytyi myös laajempi tulokulma asian käsittelylle. Vähintäänkin piilossa oleviin asioihin tarrautuvaa energiaa vapautuu ja samalla radalla pyörivä ryhmädynamiikka saattaakin kiepsahtaa oikoreittiä uudelle tasolle.

Paljastamista vai parantamista?

Organisaatiokonstellaatio on sukua perhekonstellaatiolle. Yksi määritys erolle on, että organisaatiokonstellaatio paljastaa ja perhekonstellaatio parantaa. Näen niin, että parantaminen edellyttää uskallusta paljastaa, mutta vähintään hyväntahtoisen parantamisen intention on hyvä olla kaikessa ihmisten dynamiikkapelejä koskevissa interventioissa. Sopivasti paljastaen ja laastarien kanssa valmiusasemissa oleminen pelkän purkamisen sijaan.

Yksi systeemiin kuuluvia ilmiöitä on, että se tasapainottaa itseään. Joku ottaa vapautuvan roolin kantaakseen, tyhjiöt täyttyvät. Näinä yksinäisinä aikoina yksintyöskentelijät todennäköisesti viihtyvät parhaiten, mutta seuraako tästä kuitenkin tasapainon nimissä liike kohti uusia tapoja tehdä työtä yhdessä ja löytää reittejä kohti merkityksellisiä kohtaamisia sekä uusia reseptejä ihmisyhteisöjä yhdistävälle liimalle?

Kaleidoskooppi kierähtää

Toivon sitä, sillä uskon yhteisen ajattelun ja jaetun vision voimaan.  Juuri siksi, että maailma on VUCA ja MEME, mutta erityisesti siksi, että se on osa hyvää arkea ja arvokkaita elämämme päiviä kunkin omassa ympäristössä.

Konstellaatio tuntuu olevan kuin kaleidoskoopin pyörähdys. Pieni muutos tai koko kuvan syvällisesti mullistava. Joka tapauksessa uusi näkökulma, jolla oppia itseään.   

****

Jaana Lehto toimii Kiinteistöalan Koulutussäätiön rehtorina ja kehitysjohtajana.

Aiempiin blogeihin

****

Inspiraation lähteitä

Systeeminen johtajuus toimintakulttuurin uudistajana koulutuksen osallistujat ja opet: Helena Kuusisto-EK (Metropolia), Veijo Hämäläinen (TAMK), Barbara Malmström (Novaspectra). Kevät/Syksy 2021.

Esa Saarinen: Filosofia ja systeeminen ajattelu – luento 5/8 2021 ”Mummiteesit”

Brené Brown: Johda rohkeasti.

Senge: 5th Dicipline