Voiko kielon tuoksua kaivata, jos sitä ei ole koskaan kokenut?

Miten opin parhaiten? Tätä kysyimme opiskelijoiltamme. Aihe kiinnosti kovin, sillä saimme yli 400 vastausta ja noin 130 ilmoitti valmiutensa osallistua haastatteluun. Vastausprosentti yllätti positiivisesti, ja tuloksissa oli paljon huomion arvoista. Oli tärkeää havaita miten yksi tapa ei sulje pois toista, vaan eri tavoille on omat paikkansa ja kannattajansa.

Miten opin parhaiten vai miten opin mieluiten?

Keskustelua oppimisen tavoista käydään nyt tyypillisesti rintamilla lähi- vai etäopiskelu. Viime vuosina olemme oppineet opiskelemaan laajasti lähikoulutuksen lisäksi verkossa ja se näkyi vastauksissa. Yli puolet vastanneista kertoi oppivansa hyvin verkkoaineistojen kautta ja hyvä verkkoaineisto osattiin kuvata monipuolisesti. Mutta reilusti yli puolet kertoivat myös parhaaksi tavakseen oppia lähiopetuksen. Jotkut suosivat lähiopetusta, jotkut verkkoa, mutta samat ihmiset aiheesta ja tilanteesta riippuen voivat kokea oppivansa parhaiten kummalla tavalla vaan tai niiden yhdistelmällä.

Oppimisen tapojen lisäksi myös oppimistyylit puhuttavat. Yksi perinteisistä tavoista on hahmottaa omaa parasta oppimistaan sen perusteella, kokeeko näkemiseen, kuulemiseen vai tekemiseen perustuvan opetuksen itselleen tehokkaimmaksi.  Visuaalinen oppija tarvitsee näköhavaintoja, auditiivinen oppii parhaiten kuuloaistin perusteella ja kinesteettinen tekemisen ja tunnekokemuksen pohjalta. Vaikka tätäkin lähestymistapaa on kyseenalaistettu, tietää moni varmasti ihan omasta kokemuksestaan minkälainen tyyli hänelle on mieluisin. Itse olen niin vahvasti visuaalinen, että voin vain ihailla ihmisiä, jotka pystyvät seuraamaan pitkiä jaksoja pelkästään kuuntelun avulla. Hyvin nopeasti otan esiin kynän ja paperia hahmottaakseni kokonaisuutta paperille. Vaikuttavinta oppiminen lienee, jos voi käyttää useampia oppimistyylejä ja siksi oppimista rikastetaankin erilaisilla oppimisen tavoilla ja oppimistehtävillä.

Vastauksista kuului myös se, että omaan elämään istuva oppimisen tapa koetaan myös parhaaksi tavaksi oppia. Esimerkiksi lyhyiden tai pitkien koulutuspäivien suosioon vaikuttaa muun työn rytmitys - mikä sopii juuri minun aikatauluihini - ja lähipäivien suosioon luonnollisesti oman asuinpaikan ja opiskelupaikan välinen etäisyys. Aikataulupaineet puoltavat verkossa opiskelua, samalla kun voi tehdä muutakin. No, voi kyllä olla, että se ei varsinaisesti tehosta oppimisen syvyyttä, mutta on myös matalan kynnyksen osallistumista koulutukseen. Osallistun, vaikka en ehkä ehtisi. Tunnustan, että elinikäisen oppimisen friikkinä mahdutan itsekin monentyyppistä multitaskaamista päivääni myös koulutuksiin osallistumisen muodossa.

Sosiaalinen oppiminen

Yksin vai yhdessä ja tarve verkostoitua on ollut merkittävä kysymyksen asettelu näin turvavälien aikoina. On innostavaa tavata ihmisiä taas tauon jälkeen ja se näkyy kaikkialla missä vihdoin kohdataan. Oppimisen vaikuttavuuden osalta vastaukset kuitenkin eroavat hyvinkin paljon esimerkiksi eri osaamisalueiden osalta. On koulutuksia, joissa verkostoitumisen merkitys on opiskelijoille pieni, eikä toisilta oppiminen ole keskeistä. Näin on, kun oppia haetaan johonkin tiettyyn omaan työhön liittyvään kysymykseen. On teemoja, joihin on vain yksi oikea vastaus ja silloin ei liene motivoivaa arvuutella ryhmässä aihetta eri tulokulmista.

Ja sitten on koulutuksia, joissa toisilta oppiminen ja verkostoituminen ovat keskeisiä motivaatiotekijöitä. Tehtävät, joissa tehdään yhteistyötä yli oman organisaation tai toimialan rajojen ovat tyypillisesti sellaisia, joissa on tärkeää tutustua ihmisiin ja heidän ajatteluunsa laajasti. Silloin erilaisille verkostoitumista tukeville opiskelumuodoille on hedelmällinen maaperä jo alun perin.

Verkossa tehdään ja opitaan tänä päivänä kaikenlaista, jopa sellaista mitä en olisi koskaan arvannut toimivaksi. Olen itse ollut mukana harrastuspiirissä, jossa tehtiin tunnetaidetta verkossa. Niinkin sosiaalinen oppiminen onnistuu verkossa, vaikka koenkin itse lähioppimisen siinä lajissa paremmaksi tavaksi. Hyvä oppi itselleni oli kuitenkin se, että osa ryhmästä koki verkon olevan ihan toimiva myös tunnetaiteen toteuttamisessa. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole ja meille jää koulutuksen suunnittelijoina edelleen vastuu päättää mikä menetelmä tai niiden yhdistelmä on milloinkin vaikuttavin.

Voiko kaivata kielon tuoksua, jos sitä ei ole koskaan tuntenut?

Sitä pohti jo Ystävämme Anna oman lapsuuteni aikaisessa nuorisokirjassa. Muistaakseni siinä päädyttiin siihen, että kuinka kielon tuoksua voisi olla kaipaamatta. Mutta onko niin? Vastauksissa tuli aika paljon asioita, jotka heijastivat opiskelijoiden aiempia kokemuksia ja totuttuja oppimisen tapoja. Luonnollisesti.

Oppiminen on kuitenkin murroksessa ja uusia oppimisen tapoja kehittyy koko ajan. Niinpä jää meidän tehtäväksemme altistaa itsemme ja asiakkaamme uudelle. Kokeilla uutta, oppia kokeiluista, reivata ja sisällyttää toimivia käytäntöjä koulutuksiimme. Havaita erilaisten oppimisen tapojen vaikuttavuus erityyppisissä osaamisaloissa ja teemoissa sekä huomioida erityyppiset oppijat.

Olemme Kiinkossa reagoineet oppimisen murrokseen mm. rakentamalla uusia oppimisen alustoja. StudioAnnaK:n tilat mahdollistavat lähi- ja etäkoulutusta yhdistävän läsnäolon kokemuksen ja toimivan ympäristön verkkoaineistojen tekoon. Siellä myös keskustellaan, sillä näkemyksemme mukaan erityisesti tulevaisuudesta puhuttaessa tarvitaan paljon alan erityyppisten toimijoiden yhteistä ajattelua. Viimeaikaisia teemoja ovat olleet mm. tulevaisuuden työtaidot, vastuullisuus ja kyberturvallisuus.

Verkkokauppa - KiinkoAkatemia – on juuri avattu. Sen kautta on tarjolla erilaisia verkkoaineistoja; verkkokursseja ja tallenteita. Niin maksullisia kuin maksuttomiakin digitaalisia aineistoja, sillä haluamme edistää alan keskustelua tuomalla tarjolle myös tätä kautta mm. StudioAnnaK:n keskusteluja.

Alustat ovat kuitenkin vasta maaperän luomista uudelle. Oleellista on mitä niiden päälle rakentuu. Ja se onkin mielenkiintoisimpia näkymiä mitä tulevaisuudessa saamme kokea. Kielon tuoksua. Mutta lähipäivien kannattajienkaan ei tarvitse tuntea huolta siitä, että emme koskaan enää kohtaisi. Lähikoulutukselle on oma tärkeä paikkansa ja sen merkitys on varmasti suuri myös tulevaisuudessa. Niin toivon jo siksikin, että on ihana tavata!

*****

Jaana Lehto toimii Kiinteistöalan Koulutussäätiön rehtorina ja kehitysjohtajana.

Aiempiin blogeihin: https://www.kiinko.fi/blogi/kirjoittajat/jaana-lehto