Tunteen ja taiteen vuosisata

Joku – muistaisinpa kuka – on ennustanut tämän vuosisadan olevan tunteen ja taiteen aikaa. Oikea tunteen ja taiteen renessanssi. Mutta koen, että enää se ei ole vain ennuste, vaan näkyy jo arjessamme. Vaikkapa puheessa tilasta, sillä tilakin on pohjimmiltaan tunnekysymys.

”Paluu toimistoon”- keskustelussa tulee usein esille ajatus siitä, miten voisimme houkutella ihmiset toimistoon. Miten on ihan hyvä kysymys, mutta miksi houkutella haastaa yhden askelen pidemmälle. Mikä on se aito lisäarvo, jonka toimistolle tuleminen tuottaa? Mikä lisäarvon pitäisi olla? Minkälainen tila ja kulttuuri tukevat sitä, että toimistolle tullaan aidosta syystä?

Tunteiden tila

Tämä kysymyksen asettelu tuottaa mielenkiintoisia uusia tulokulmia. Biofiilinen ympäristö on tämän hetken trendisana, mutta hyvin kaunis sellainen, sillä biofilia tarkoittaa rakkautta kaikkea elävää kohtaan. Toimistoihin tuodaan luonnon elementtejä ja avataan mieltä rauhoittavia näkymiä ja äänimaailmoja. Verenpaine vähenee ja onnellisuus lisääntyy.

Tila edistää yhteisöllisyyttä, mutta me ihmiset yhteisöt kuitenkin luomme. Ketä haluaisit tavata, kun menet toimistolle. Kaikki kivat työtoverit tietty, mutta entä muita? Opiskelijoita, tutkijoita, filosofeja, räppäreitä tai rappaajia vai elämän taiteilijoita? Taide on yksi tapa lisätä läsnätyön laatua – taiteilijoiden tuottamana tai interaktiivisena taiteena, johon jokainen paikalle tuleva voi osallistua. Mutta entä jos työtilansa voisi jakaa erilaisia maailmoja edustavien ihmisten kanssa, vaikkapa juuri luovien alojen edustajien kanssa?

Oppimisen ja ajattelun tila

Minkälainen tila tukee oppimista? Olemme harjoitelleet StudioAnnaK:n luokkatilassamme laadukasta etä- ja läsnäolon kokemuksen yhdistämistä. Se on tekniikkaa, ääntä, värejä ja valoja. Akustiikkaa ja sopivan raitista ilmaa. Ja jonain päivänä myös muita virtuaalielementtejä. Oleellista oppimista meille on ollut myös se, miten tällaisissa tiloissa itse tulee toimia, jotta kokemus olisi mahdollisimman hyvä sekä etänä että lähinä. Miten tuottaa tasaveroista läsnäolon ja yhteyden kokemusta kaikille osallistujille. Nyt jännitämme, miten studioluokkamme menestyy Vuoden Työympäristöteko-kilpailussa!

Toinen mielenkiintoinen tulokulma on minkälaista ajattelua tilan tulisi milloinkin edistää. Helsingin Yliopiston Suvi Nenosta lainatakseni: ”Tuottaako tila sypressimäisen suoraviivaista ajattelua, vai tammimaisesti versoavaa?”. Kumpaakin tarvitaan myös oppimisessa.

Tila on kuitenkin teatterin kulissi – tärkeä sellainen – mutta tilan lisäksi energian luovat ihmiset. Itse olisin kovin kiinnostunut jakamaan työtilani vaikkapa juuri taiteilijoiden kanssa, se inspiroisi minua, vaikka kyllä muutama filosofikin mahtuisi mielellään mukaan. Mutta inspiroisinko minä taiteilijoita?

Hmm, se haastaakin miettimään – ei niinkään sitä mitä saan, kun tulen paikalle - vaan sitä mitä tulee paikalle, kun tulen kouluun, kotiin, konttoriin? Minkälainen on mukanani tuleva energia, minkälaista kulttuuria luon, minkälaista yhteyden tunnetta? Mikä on oma hyvä tarkoitukseni ryhmässä? Mikä on roolini yhteisessä karavaanissamme, miten edistän oppimistamme, mitä tuen, ketä ja miten kannustan?

Tunnetaidetta

Tunteella vai järjellä? Kyllä, kummallakin. Sitran tilaisuudessa – muistaisinpa missä – kysyttiin, että mitä jos järki onkin yksi tunne? Tunne, mikä perustuu esimerkiksi aiemmin tapahtuneeseen, kokemuksiin, opittuun. Järkevä ihminen tuntee. Itse asiassa ilman tunteita on vaikea tehdä edes yksinkertaisinta päätöstä. Järkiajattelu voi siis olla varsin näennäistä ajattelua, kun päätökset tehdään todellisuudessa tunnepohjalla. Tämän on kokenut varmasti moni kiinteistö- ja rakennuttamisen alan ammattilainen vaikkapa uuden kodin valintaa seuratessaan. Valinnat toki usein perustellaan järjellä, oli ne sitten tehty alun perin miltä pohjalta vaan.

Olisiko maailma sitten kuitenkaan kovin erilainen, jos mentäisiin rehellisesti ja avoimesti niillä tunteilla, jotka meidän tekemisiimme joko tiedostetusti tai tiedostamatta joka tapauksessa pohjimmiltaan vaikuttavat?

Tunnetaiteen teoriassa ensimmäinen haaste on hyppy järki-ihmisestä tunteiden maailmaan. Hyppy vaatii tuntemisen pelon ylittämistä. Tunnetaide ei tosin ole taidetta, mutta ei järkitaidettakaan liene olemassa. Tunnetaide toimii, sillä se tavoittaa käden ja alitajunnan kautta aidon tunteen järjen sensuurin ohittaen. Sydämen ja käden kautta paperille.

Mutta miten tämä kaikki liittyy kaikkeen?

Tunteiden ja taiteiden vuosisata on alkanut materialisoitumaan. Tilojen muutoksissa kiinnitetään tilojen käytännöllisyyden lisäksi tänä päivänä paljon huomiota niiden herättämiin tunteisiin, innovatiivisuuteen sekä niiden mahdollistamaan kulttuuriin. Se on suuri osa tilamuutosprojektien sisältöä.

Taide tulee uudella tavalla osaksi arkeamme. Nordic Business Forumin aloituksessa livemusiikki yhdistyi hiekkataiteilijan luovaan työhön siinä silmiemme edessä. Mikä elämys! Tauon aikana käytävällä törmäsin taidemaalareihin - vuorovaikutustaiteilijoihin, joiden liikeideana on yhdistää tunnetaide työyhteisön kehittämiseen ja coachingiin. Meidän Future Spaces -tilaisuudessa keskusteltiin huomiota herättävän paljon juuri tilojen herättämistä tunteista.

Design-museon ”Mitä jos?”- näyttelyssä kuljettiin jo askel pidemmälle tulevaisuuteen, jossa olohuoneissamme on tunne-elämäämme skannaava laite. Se huoltaa päivittäin mieltämme siinä missä terveellinen ruoka ja liikunta fysiikkaamme. Lumoavaa.

Voi tietysti olla, että tunnetaiteen opintoni vaikuttavat näkemykseeni. Olenhan saanut siellä uudet silmälasit, joiden toisessa linssissä lukee tunne ja toisessa taide. Mutta sehän juuri on yksi opiskelun tarkoituksiakin. Laajentaa näköaloja ja luoda uusia värejä mielenmaisemaan.

Aivan erityisesti kiinnostaisi kuitenkin kuulla miten te tämän näette.

Elämmekö tunteiden ja taiteiden vuosisataa?

*****

Jaana Lehto toimii Kiinteistöalan Koulutussäätiön rehtorina ja kehitysjohtajana.

*****

Inspiraation lähteitä:

Tällä kertaa inspiraatio tähän kirjoitukseen syntyi erilaisissa tulevaisuuspainotteisissa tiloissa mm.  Sitran webinaarissa, Kiinkon Future Spaces-tapahtumassa, Nordic Business Forumissa sekä Design-museossa.