Merkilliseen aikaan Melbournessa

Once in the Life Time Opportunity – tutkijavaihtoon RMIT yliopistoon - ja sitten maailman valloitukseni hetkellä maapallon valtaakin korona. Pettymyksiä ja suunnitelmien muuttamista lennossa - toki - mutta myös merkittävyyden kokemuksia ja kaikesta huolimatta ihan tavallista tutkijan arkeakin. Australia maana selvisi tästä ensimmäisestä erästä hyvin, jotain siellä tehtiin oikein.

Sattuipa aika lähteä Australiaan, kun jo reilun kuukauden kuluttua saapumisestani alkoivat viruskriisin merkit olemaan selkeästi ilmassa. Ja sitten kun alkoi tapahtumaan, tulivat rajoitukset nopeasti voimaan. Matkustusrajoituksia oli jo helmikuun alussa Kiinasta tuleville ja myöhemmin myös Iranista ja Italiasta tuleville. Maaliskuun puolivälissä ne koskivat jo kaikkia ulkomailta tulevia. Saari meni kiinni. Sitten suljettiin koulut, ravintolat, kuntosalit … kaikki julkiset paikat. Kokoontumisrajoitus oli kaksi henkilöä, etäisyys vähintään 1,5 metriä ja ulkona sai liikkua vain kauppaan, apteekkiin, liikuntaa harrastaakseen tai töihin - jos oli pakko.

Tilaa on, kun Melbourne tyhjenee turisteista

Siinä vaiheessa ensimmäisen kerran oli mietittävä, lähdenkö takaisin vai jäänkö. Yliopistokin suljettiin, joten tutkijat olivat samanlaisia etätyötekijöitä kuin kaikki ja kaikkialla. Koska lentoliikennettä kuitenkin oli jonkin verran päätin jäädä. Loppujen lopuksi palasin vasta, kun Helsingin lentojen ilmoitettiin käyvän epävarmemmiksi matkustajien vähentyessä.

Noin neljän kuukauden mittaiseksi ajatellusta matkasta tuli reilu kuukautta lyhyempi. Yllätyksekseni uusi tilanne oli itse asiassa aika helppo hyväksyä, se kun oli niin iso asia ja koski ihan kaikkia, niin omat pikku pettymykset tuntuivat siinä kokonaisuudessa kovin mitättömiltä. Paljon ehdin myös saada siitä mitä hain.

Lähdin Australiaan toiveissa uudistuminen, innostava yhteistyö RMIT-yliopistossa, KiRa-alaan tutustuminen, seikkailu Australian upeissa maisemissa, kielitaidon syventäminen… Uudistumiselle oli hyvät edellytykset, sillä maapallon toisella puolella pää alaspäin vanhat ajatukset kyllä putoaisivat pois. Vasen ja oikea aivopuolisko saisi treeniä liikenteen siirtyessä oikealta vasemmanpuoleiseksi ja sitten takaisin. Ja vuodenajat vaihtuisivat diagonaalisesti; talvesta kesään ja sitten syksystä kevääseen. Vaihtelua ja uudistumisen eväitä nämäkin. Uutta oli myös taiteesta innostuminen, mm. katutaidetta Melbournessa on paljon tarjolla, sekä valokuvaaminen. En tiennytkään, miten vaeltelu kameran kanssa havaintoja tehden syventää omaa kokemusta.  Kaupan päälle tuli myös joustavuusharjoittelua mallia COVID – 19.

Katutaidetta Melbournessa

Merkillinen aika tuottaa merkityksellisyyden kokemuksia

Yliopiston mentyä kiinni elämä muuttui agraariyhteiskunnan mallin mukaiseksi. Aikatauluja ja tekemisiä säätelivät säät. Hyvillä säillä ulkoilin ja muulloin kirjoitin. Ehdin tuona aikana pyöräillä kilometrikaupalla hyvän tuoksuisissa eukalyptusmetsissä. Tutkimusaihetta ruuvasimme tutkijakollegoideni kanssa, sillä haastatteluja sai kriisin alettua huonosti. Niinpä alaan tutustuminen jäi vähäisemmäksi kuin mitä olin ajatellut. Tekstiä artikkeleihin syntyi sitäkin enemmän. Ihmisiä kohtasin varmasti vähemmän, mutta harvat tapaamiset tuntuivat sitäkin merkityksellisemmiltä. Oudon yhteisen kokemuksen jakaminen lähensi ihan toisella tavalla kuin tavallinen arki. Ylikuormittuneiden nettiyhteyksien vuoksi laskeuduin pääsiäiseen somepaastolla. Jokainen lähemmäksi kurkottava ihminen tuntui entistäkin arvokkaammalta siinä todellisuudessa.  

Social distancing

Ensijärkytyksen haihduttua alkoivat haastattelukutsut tuottamaan tulosta, ja niitä teen edelleen, nyt ”RMIT:n vierailevana etätutkijana” Suomesta - Teamsilla tietty. Vaikka matka ajallisesti lyheni, tuli tutkimustyöstä suunniteltua pidempi. Toukokuulle suunnittelemani matkat Melbournesta muualle Australiaan jäivät sen sijaan toiseen kertaan. Kaukomatkailu vaihtui lähimatkailuun, niin kuin varmasti monella muullakin, joten hyvinkin kesällä tavataan ”Matkalla jossain päin Suomea”.

Ulos kriisistä pikku askelin

Melbournessa elämä alkoi palautua pikkuhiljaa takaisin raiteilleen samoihin aikoihin kuin Euroopassa, ja rajoituksia alettiin vähentämään toukokuun puolivälin paikkeilla väljentämällä kokoontumisrajoitusta viiteen henkilöön. Ravintolat aukeavat näillä näkymin kesäkuun alkupuolella. Rajoitukset poistuvat hitaasti, varovasti ja pikku askelin. Kun meillä iloitaan kesän tulosta, Melbournessa huolestuttaa tuleva talvi ja sen vaikutus tartuntamääriin.

Australiassa tehtiin ensimmäinen karkea versio maan uudeksi strategiaksi jo huhtikuussa, ja kriisissä eniten kärsineille aloille ja ihmisille sorvattiin monenlaisia tukipaketteja heti rajoitusten tultua voimaan. Nopeus toimenpiteiden aloittamisessa oli silmiinpistävää ja Australian testausmäärät ihan omaa luokkaansa. Victorian osavaltiossa myös korkeakouluopetus sai merkittävän tukipaketin. RMIT:ssä suunnitellaan jo loppuvuotta. Kampukselle ensimmäisenä palaa käytännön opetus, kuten laboratoriotyöskentely, ja myös tutkimus. Suuri osa opetuksesta kuitenkin pidetään edelleen etänä.

Mutta vaikka maan sisällä palataankin uuteen normaaliin, kansainvälisen liikenteen osalta tilanne tulee olemaan pitkään poikkeuksellinen. Niinpä jää nähtäväksi, milloin ne rästiin jääneet reissut Australiassa toteutuvat. Unelmia kuitenkin tarvitaan aina.

*****

Jaana Lehto on Kiinteistöalan Koulutussäätiön rehtori, joka on viettänyt kevään 2020 vierailevana tutkijana Melbournen RMIT-yliopistossa.