Ylpeästi kuutamolla tähtien loisteessa

Improvisaation kultainen sääntö on: ”Anna toisen loistaa”. Niin johtamisessakin. Yhteistä on myös kuuntelemisen ja läsnäolon tärkeys. Niin oppimisessakin. Improssa ja oppimisessa rohkaistaan omien ideoiden hyväksymiseen – myös oma tähti loistamaan. 

Ylpeästi kuutamolla

Checked! Kuutamolla olemisen mä ainakin osaan. Heti helpotti, kun kuulin tämän Perttu Pölösen luonnehdinnan johtajalle tärkeästä asenteesta. Muita luonnehdintoja tärkeistä ominaisuuksista samaisessa Kauppakamarin seminaarissa olivat aloittelija mieli, uteliaisuus ja nöyryys. Hyvä johtaja kysyy enemmän kuin vastaa, kuuntelee, on läsnä … Tutulta kuulostaa, sillä oppimiseen pätevät samat ominaisuudet. Valmiin mielen on vaikea ottaa uutta vastaan. Ja toisaalta kyky oppia yhdessä on merkittävän tärkeä osaaminen ihan kaikille. Sitäkin tukee luottamus siihen, ettei kenenkään valoa sammuteta.

Turha nälvä pois

Opiskeluryhmissä syntyy usein kannustavuuden kulttuuri. Sitä on ihanaa kokea ja seurata. Niissä ei organisaatiopolitiikka eikä valtapyrkimykset vaivaa. Niinpä monelle opiskelun lomassa tiiviiksi ryhmäytynyt posse on niitä elämänmittaisia hyviä kokemuksia, jotka kantavat pitkälle.  Joissain organisaatioissa juhlitaan epäonnistumisia, mutta ehkäpä vähän hienovaraisempikin meininki riittäisi. Jos ihan vaan jättäisi turhan nälvän pois. Impron termein Joo-mutta sijaan Joo – ja :)

Lahjavinkkinä moka

Sen lisäksi, että improvisaatiossa pyritään saamaan toiset loistamaan, oleellinen perusperiaate on, että moka on lahja. Sanat ja lauseet muotoillaan niin, että toisen on helppoa saada niistä koppi. Oman mielen ansat pyritään tiedostamaan – tuomarointi, yliyrittäminen, suorittaminen.

Kas näin se menee. Piirissä tehtävänä on jatkaa riimiä. Jos mokaa, niin juoksee piirin ympäri ja muut taputtavat. Ja aina välillä niin käy, vaikka pinnistänkin kovasti. Sitten tulee uusi kierros, jossa tehtävänä on juosta heti kun huomaa itsessään oikein tekemisen suorittamista, pinnistämistä tai mieleen edes häivähtää ajatus toisen mokan osoittamisesta tai tuomaroinnista. Ja minähän juoksen - ja nauran. Ja kaikki juoksevat, kunnes nauramiseltamme emme siihen enää kykene. Kyllä jäi mieleen! Tunnekokemus on vahva oppimisen jäljen tuottaja. Liika ajatteleminen ja yrittäminen kahlitsevat luovuutta. Leikki vapauttaa oli se sitten improa tai opittavan pelillistämistä.

Ajattelen – siis olen?

Ajattelutaitojen nimeen vannotaan, kun oppimisesta ja uudistumisesta puhutaan. Ajattelun ajattelun, monipuolisen ajattelun, yhdessä ajattelun. Yhdessä ajattelun edistäminen on entistä tärkeämpää etenkin, kun opiskellaan verkossa – kaikilla koulutusasteilla.

Miksi sitten kysymysmerkki? Ajattelu on tällaisen ajatteluun addiktoituneen kokemuksen mukaan hyvä renki, mutta huono isäntä. Heittäytyminen ja syvä läsnäolon kokemus mahdollistuu, kun ajattelu malttaa laantua ja aivokurkiainen pitää hetken breikkiä. Olen silloinkin – ja ehkä juuri silloin - kun en ajattele. Sama impron kielellä: ”Ole spontaani. Eka ajatus on riittävän hyvä”.

Tähtien loisteessa

Seuraan Stella Polariksen tähtien improvisaatioesitystä. Ja kyllä he loistavatkin! Mutta eipä siinä, mukaan vaan, uteliaalla aloittelijan mielellä. Loistetaan ja annetaan kaikkien loistaa. Ja aina välillä ollaan perusteellisesti ylpeänä kuutamolla.

*****

Jaana Lehto toimii Kiinteistöalan Koulutussäätiön rehtorina ja kehitysjohtajana.

Aiempiin blogeihin: https://www.kiinko.fi/blogi/kirjoittajat/jaana-lehto

Inspiraation lähteitä

Impro 2, Helsingin Aikuisopisto, syksy 2021
Perttu Pölönen, Kauppakamarin seminaari, Hanasaari 10/21
Improvisaatioteatteri Stella Polaris, Board Professionals & Hallituspartnerit, Finlandia-talo 12/21